![](http://nationalgreenhighway.org/img/kipm-2020/1910/image_rypKqc43tylJwa5.jpg)
Näyttää siltä, että jääkaapit ovat aina olleet. Ja sitten "uutuus" levisi sitten 10 vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen, 1900-luvun 50-60-luvulla.
Aluksi se oli pieni, pitkä keittiöpöytälaatikko, jossa oli laatikko jäätä varten ja lava. Sitten jääkaappi sai klassisen muodon ja tutut ominaisuudet. Kyllä, ihmiskunnalla on jo pitkään ollut tapoja varastoida ruokaa pitkään: tupakointi, purkitus ja peittaus, mutta miten päivittäiset ruuat säilytettiin ilman jääkaappeja?
Moderni, jääkaapien tultua kynnyksellä (Neuvostoliiton 40-50 vuotta)
Kaupunki arkisin
![](http://nationalgreenhighway.org/img/kipm-2020/1910/image_aZaTL9bUroQ18lCEYqJ80.jpg)
Noiden vuosien kaupunkilaiset eivät tehneet ostoksia monien päivien ajan. He ottivat pienen määrän lihaa, tuoretta kalaa ja kypsennettyä makkaraa, keksivat ja söivät sen heti. Päivällisen, evästeiden ja makeisten, kasviöljyjen jäännökset puhdistettiin lipastoihin, kaappeihin. Aiemmin nämä kalusteet olivat suuria, ja monet osastot ja laatikot oli lukittu avaimella. Tietenkään, siellä ei ollut kylmä. Ovet ilman lasia viivästyivät päivänvaloa ja auringonvaloa, mikä hidastaa ruokavaurioita.
Jäljelle jäävä tai tulevaksi suolakaloksi ostetu kala kaadetaan vähärasvaisella öljyllä. Se ei välittänyt happea, joka tarvitaan puhdasta reaktiivista bakteeria kasvattaen, pitäen tuotteen tuoreena. Savustettu makkara ripustettiin yksinkertaisesti lieden lähelle. Keinutuoli kuivui vähitellen, mutta ei kadonnut.
He toimivat eri tavalla maidon ja voin kanssa.Ensimmäinen oli kuivunut, toinen ylikuumeni, poistaen ylimääräisen kosteuden. Jopa kuumuudessa jalostetut maitotuotteet eivät pilanneet useita päiviä. Tärkeintä ei ole jättää niitä valoon. Borschia ja keittoa sisältävät ruukut pantiin isoun astiaan, joka oli täytetty kylmällä vedellä. Kuumentuessaan se muutettiin tuoreeksi.
Talvi, myöhäinen syksy ja varhainen kevät olivat helpompia. Helposti pilaantuvat tavarat käärittiin paperiin, laitettiin narusäkkeihin tai pusseihin ja ripustettiin ikkunoiden läpi, toteutettiin parvekkeille. Rakenteilla olevissa taloissa oli paikkoja vuodenaikojen ”kylmävarastoille”. Ne sijoitettiin keittiön ikkunoiden alle, jättäen katuon johtavan betonin läpivientireiän. Lämpötilaa säädettiin reiän tavallisella sulkemisella rievulla, paperilla.
Ruoan varastointi maaseutualueilla jääkaappeihin saakka
![](http://nationalgreenhighway.org/img/kipm-2020/1910/image_DgmHfX4eoP1k6s.jpg)
Se oli helpompaa kyläläisille tai omakotitalojen omistajille. Jossain pihalla he vetivät kellaria ja varustettiin maan alla. Keitetyt astiat vedettiin luolan viileässä. Siellä oli tynnyreitä suolaista siipikarjanlihaa ja pekonia, sian kinkkuja ripustettiin, kylpytynnyreitä, joissa oli valmiita kotitekoisia makkaroita, täynnä lavaa, täynnä.
![](http://nationalgreenhighway.org/img/kipm-2020/1910/image_l103TcinxfAorcTBL690W3o.jpg)
Keksinnöllisempiä ja varakkaita talonpoikia, jotka on valmistettu kesäksi talvella. Syksyllä teurastetut siipikarjat ja nautaeläimet, jotka pääsivät suolaamisesta, asetettiin jäätikölle. Se oli vuorattu puulaudoilla tai joella täytetyllä jään täytetyllä saviaukolla. Katto oli eräänlainen pakastin, joka ei päästänyt lämpöä läpi, paksut laudat koputtivat toisiinsa. Sen päälle kaadettiin sahanpuru tai maa, mikä lisäsi rakenteeseen tiiviyttä.
Kotitekoiset juustot valmistettiin ylimääräisestä maidosta. Juustomassa laitettiin tiheään aineeseen, suspendoitiin palkeista seerumin poistamiseksi. Syntyneet ympyrät laskettiin suolaveteen - suolaliuok- seen, jolla oli vahva konsentraatio. Ennen käyttöä ne liotetaan maidossa tai puhtaassa vedessä.
Keskiaika
Muinaisina aikoina kylä ruokki kaupunkia. Lähes päivittäin ostokset ihmiset parvivat aukiolle kuljettaen erilaisia ruokia kärryillä. Kanat, ankat, hanhet toimitettiin kesällä elossa ja talvella jäädytettyinä. Sianliha savutettiin ja kuivattiin, lintujen ruhot peitettiin suolalla ja kuivattiin. Peli suolattiin tynnyreissä valmistamalla suolalihaa. He pitivät ruokaa ns. Jalustaissa päärakennusten alla tai ruokakomeroissa. Erityiset huoneet jätettiin pimeiksi, ja ne sijaitsivat lämmitettyjen rakennusten ja keittouunien yhteydessä.
![](http://nationalgreenhighway.org/img/kipm-2020/1910/image_1tdQT5k466mK9DlvfDhp6.jpg)
Makkarat kypsennettiin koko ajan. Savustetut tuotteet ripustettiin kellareiden palkeista tai maan alla. Tuotteiden varastointiin käytettiin puisia ja saviastioita. Keitetyt ja paistetut varastoitiin kouruissa, jotka oli täytetty sulatetulla sisäisellä rasvalla. Se esti ilmaa pääsemästä herkkuun, pitämällä makkaraa syötävänä jopa kuuden kuukauden ajan (kunnes rasva on räätälöity). Menetelmät jäätikköjen varustamiseksi, etikan peittaamiseksi, kalojen suolaamiseksi ja kuivaamiseksi tulivat samaan aikaan.
Jääkaapin keksinnön vaikutus kulutukseen
Jääkaappien massatuotanto on muuttanut koko ihmisten ravitsemusjärjestelmää. Ja tänään on maita, joiden väestö luopuu näistä aggregaateista. Esimerkiksi Egypti.Täällä asukkaat ostavat ruokaa päiväksi beduiineilta. Alkuperäiskansat pitävät hedelmien, vihannesten, äyriäisten ja lihan pitkäaikaista varastointia terveydelle. Mutta tämä on pikemminkin poikkeus kuin sääntö.
Teollisuusjääkaapit korvasivat kaikkialla kellarit ja suositut burtit, vihanneskuopat ja varastot. Niillä on paljon helpompi ylläpitää mikroilmastoa, joka on ihanteellinen tietylle vihannekselle ja hedelmälle. Siksi ihmiskunnalla on mahdollisuus kuluttaa tuoretta ruokaa ympäri vuoden ilman upeita kustannuksia ja miljoonia menetyksiä.
Shokkijäähdytysjärjestelmän ohella puolivalmiiden tuotteiden joukossa korkealaatuista lihaa ja vihanneksia tuli modernin gourmet-pöydän ääreen. Vedenpinnasta kaukana olevien asukkaiden kotivalikko täydennettiin merikalalla ja äyriäisillä. Autonomisten jääkaappien ansiosta kuluttajat saivat jäähdytettyjä eikä kokonaan jäädytettyjä liha- ja kalaherkkuja.
Jääkaappien keksintö on muuttanut lähestymistapaa arjen järjestämiseen ja kohtuuhintaisten tuotteiden päivittäisen tuotevalikoiman laajentamiseen jokaiselle maapallon asukkaalle. Ennen sitä maidon, lihan tai tuoreen kalan hankinta liittyi varastointivaikeuksiin ja sitä tehtiin pieninä määrinä. Sen jälkeen kun emäntäille annettiin mahdollisuus ostaa ruokaa tulevaisuutta varten ja olla huolimatta sen tuoreudesta tietyn ajan. Suolan ja etikan kulutus laski, mikä vaikutti positiivisesti ihmisten elinajanodotteeseen.